tulipahan käytyä jälleen moikkaamassa Ristoa! Nyt meni taas vähän paremmin kuin viimeksi. Mammakin mennessä uhosi että jos emme ala pikkuhiljaa toimimaan kunnolla saamme jäädä loppuelämäksemme vain muotikoiriksi! No, Elviksen kanssa sitten sovimme salaa että jos yllätettäisiin mamma ja ajettais Ristoo takaa kunnolla. Minä en vaan millään viitsisi mennä ekasta ahdingosta sisään. En tiiä mikä siinä inhottaa mutta vaikka yrittivät työntää ja houkutella niin en vaan mennyt. Sitten mut päästettiin siitä seuraavasta isosta luukusta sisään ja kansi kiinni. Siinä mietin sit että tarttis varmaan tehdä jotain ja kettukin haisee nenuun niin mukavasti. Ryömin siellä sit pilkkopimeässä eteenpäin ja ihmettelin kun ei kuulunut mamman ääntä ollenkaan. Olivat päättäneet kokeilla osaanko mennä ilman houkuttelua etiäpäin ja osasinhan mä. Ryömin ihan perällä asti ja siellähän se Risto lymyili. En sitten kauheasti viitsinyt ihan iholle mennä kun Ristokin oli kauhean vaisu, mutta räyhäsin sille kyllä komeasti ahdingossa. Sit mut otettiin pois ja laitettiin uudestaan ja uudestaan. Tuli ihan teletappi olo siitä toistosta.

Elviskin oli sitten samaa mieltä siitä alku ahdigosta eikä sekään suostunut menemään siitä mutta muuten kyllä eteni sutjakkaasti ihan Ristolle saakka ja rähjäili ahdingolla sen kanssa kilpaa. Ens kerralla lupasivat meille "kovemman" ketun että saatais meillä raivo päälle. Munkin mielestä se Risto on vähän nynny eikä sille viitsi edes kauheasti huutaa, saati että viitsis koskea siihen. Mutta näytetään ens kerralle sit jos muka meinaavat löytää meille tarpeeksi vastusta. Mä kyllä lupaan näyttää sille...

t. Elma